Mikä BARO on
BAROfi © -menetelmä on strukturoitu työprosessi ja -väline, jolla voidaan arvioida lastensuojelun ja palveluiden tarve, kun nuoresta tehty lastensuojeluilmoitus antaa aihetta elämäntilanteen selvityksen tekoon. Menetelmä soveltuu esimerkiksi rikosoirehdintaan, käyttäytymisen muutoksiin ja koulunkäymättömyyteen liittyvien huolien selventämiseen sekä nuoren elämänvaiheen nivelkohtiin liittyvien tuen tarpeiden arviointeihin, esimerkiksi huostaanotetun nuoren siirtyessä jälkihuollon piiriin.
Menetelmästä on kaksi versiota: perus-BARO ja siitä lyhennetty mini-BARO. Seksuaalirikoksesta epäillyn nuoren haastatteluun voi vielä liittää aihealuetta syvemmin käsittelevän s-BARO-kysymysosion. Lisäksi lomakkeista on kehitetty eBAROfi-tietokantasovellus haastattelulomakkeiden käytön, haastattelujen dokumentoinnin ja koko prosessin helpottamiseksi. eBARO on myös täydennetty Rikosseuraamuslaitosta varten lisäkysymyksillä rikoksen uusimisriskin arvioimiseksi. Tältä osin BARO ei ole vertailukelpoinen kansainvälisessä tutkimusyhteistyössä.
BAROfi © -menetelmän etuja ovat objektiivisuuden vahventaminen ja systemaattisuutta tavoitteleva tiedonkeruu sekä se, että menetelmä perustuu tieteellisesti testattuun tietoon. Tiedon arvioinnissa työntekijä voi hyödyntää luovasti reflektiivistä ammattiosaamistaan. Strukturoitu haastattelumenetelmä mahdollistaa myös sen, että asiakasarvioinnin voi hoitaa yksikin työntekijä.
BAROfi © -menetelmä on kehitetty ja rekisteröity Hollannissa 1990-luvulla, jossa se on otettu yleiseen käyttöön 1999 ja Sveitsissä 2001. Suomessa menetelmä on ollut Helsingin Sosiaalipäivystyksen nuorisoyksikön käytössä vuodesta 2002 lähtien. Käyttöoikeus on myönnetty Suomeen 10.6.2008. Käyttöönottoa ja kokemuksia on myös Suomessa tutkittu, kts. Tutkimukset.
Menetelmä auttaa moniammatillisen arvioinnin jäsentämisessä ja on tärkeää, että arvioinnin käytännön suorittajilla on mahdollisuus konsultoida moniammatillista taustaryhmää. Taustaryhmälle strukturoitu arvionti antaa luotettavan ja kattavan kuvan siitä, mitä on arvioitu ja miten ennen konsultaatiota. Myös muille viranomaisille, mm. oikeuslaitokselle arviointi tuottaa systemaattisesti kootun, laajan, mutta tiiviisti jäsennetyn kuvan nuoren tilanteesta.
BARO-työprosessi
Miksi BAROa tehdään?
Sosiaalihuoltolaki edellyttää palvelujen tarpeen arviointia. Myös lastensuojelutyön lähtökohtana on jokaisen asiakkaan ainutlaatuisuus. Koska asiakkaat ovat keskenään erilaisia ja eri kehitysvaiheissa, on vaikea ennakoida työskentelyn kulkua. Tämä sosiaalihuollon ja lastensuojelutyön luonne vaikeuttaa työprosessien etukäteistä kuvaamista, mutta johtaa toisaalta siihen, että yhteistyökumppanit tai asiakkaat voivat kokea toiminnan epämääräisenä ja enemmän työntekijästä kuin asiakkaan tarpeesta määräytyvänä. Yhteistyö terveydenhuollon kanssa edellyttää myös yhteisiä käsitteitä ja yhteistä tapaa arvioida nuorta osana perhettä ja ympäristöä.
Sosiaalityössä arviointi pohjaa aina johonkin kriteeristöön oli se julkituotua tai ei. Strukturoidussa arvioinnissa työntekijöiden tekemät havainnot, heidän keräämänsä tiedot ja muodostamansa näkemykset eivät perustu ainoastaan työntekijöiden henkilökohtaisesti sisäistämille arvoille, kokemuksille, koulutukselle ja ammatilliselle kulttuurille, vaan työntekijä reflektoi keräämäänsä tietoa kollegojensa ja asiakkaansa kanssa sekä dokumentoi ne toisten arvioitaviksi, kritiikin kohteeksi ja uudelleenarvioitaviksi – ja pystyy perustelemaan tekemänsä päätökset asiakkaalle.
Nuoren tilanteesta ei ole yksinkertaista löytää objektiivista totuutta. Sitä etsittäessä olisi kuitenkin aina voitava avoimesti kertoa, miten tieto on saatu ja mihin arviot perustuvat. Tämän vuoksi nuoren elämäntilanteen arvioinnissa tarvitaan yhteinen viitekehys ja lähestymistapa, joilla perheeltä saatavia tietoja kerätään ja analysoidaan systemaattisesti, ja joiden pohjalta mahdolliset jatkotoimenpiteet tai asiakassuunnitelmat laaditaan. Ei ole helppo arvioida milloin koulukuraattorin, sosiaalityöntekijän tai nuorisotyöntekijän tulisi pyytää psykiatrista konsultaatiota. BARO on kehitetty juuri tähän arviointiin.
Rikoksiin syyllistyneet nuoret ovat heterogeeninen ryhmä. Vaikka rangaistuksia mitataan suhteessa rikoksiin, tulee yhteiskunnan kokonaisinterventioita suunnitella suhteessa nuoren tarpeeseen ja yhteiskunnalliseen kokonaishyötyyn. Silloin niin rikoksen uusimisriski kuin nuoren erilaiset yksilölliset syyt tulee arvioida. Useat suomalaiset ja kansainväliset tutkimukset ovat osoittaneet, että erittäin merkittävällä osalla rikoksia tehneistä nuorista on joko psykiatrisia, ja neuropsykiatrisia ongelmia kehityshistoriassa, traumaattisia kokemuksia tai ajankohtaisia mielenterveys- tai päihdeongelmia tai kaikkia näitä.
Kartoittamalla systemaattisesti nuoren kehityshistoria, toimintakyky perheessä, koulussa ja vapaa-ajalla sekä nuoren ajankohtaiset sekä aiemmat psyykkiset oireet voidaan arvioida luotettavasti millaiset interventiot parhaiten auttavat nuorta ja vähentävät uusimisriskiä. BARO on Hollannissa laajaan tieteelliseen tutkimukseen perustuen kehitetty arviointimenetelmä, jolla osana sosiaalityötä tehdään alustava arvio psykiatristen interventioiden tarkoituksenmukaisuudesta.